Radiohiljaisuus, no more!

Huh, kesä ja Hangon huonot nettiyhteydet tekivät tehtävänsä ja hiljaista on ollut. Nyt arjen alkaessa on hyvä skarpata!

Pieni Oiva on jo viisi kuukautta ja viisi päivää iso! Uusia taitoja on saatu talteen taskunpohjalle - ainakin monta uutta ääntä (joita pitää aina harjoitella muutama päivä putkeen), melkein kääntyminen mahalleen, tavaroihin tarttuminen, kovaan ääneen nauraminen, soseiden maistelu (luumua ja bataattia), kakan panttaaminen viikkokaupalla ja se, ettei aina tarvitse herätessä heti huutaa. Neuvolassa Oiva on saanut kehuja iloisuudestaan, hienosta kyynärnojasta, juttelusta ja kääntymisestä. Noottia tuli vähän varvistamisesta. Kaiken kaikkiaan asiat ovat hienolla mallilla, eikä kuulemma terkkakaan enää kovin helposti keskoseksi arvaisi.

Hurmuri-Oivalla on sielä hymy ja kova nauru!

 Rantaleijona Hangon Tullinimessä, tietenkin ilman housuja.

 

Josko tässä olisi taas alkua. Nyt äiti hento valkoinen menee hoivaamaan pientä poikaansa, joka on eilisten 5kk-rokotteiden jälkeen ollut ihan kuumeinen ja "haiku". Voi reppanaa!

Pikku keekotin tutustui beatboxaamiseen ja se taisi olla rakkautta ensikuulemalla!

Yli kolmikuinen kekara!

Voi apua, aika loikkii karkuun minkä ehtii! Oiva on jo yli kolme kuukautta vanha (tai nuori)!

3kk:

-Oiva pitää päätään ylhäällä tosi hienosti, eikä juurikaan tarvitse suurempaa tukea
-kääntymistä jaksaa harjoitella sillointällöin, ennimäkseen kellahtelu taitaa johtua painavasta kuupasta
-viimeisen viikon aikana ääneen juttelemista on tullut enemmän ja enemmän
-yrittää kovasti tarttua tavaroihin ja tykkää nukkua harso tai muu vastaava nyrkkiin puristettuna
-nauraa ja hihkuu
-ilmoittaa edelleen hyvin vahvasti mielipiteensä asiaan kuin asiaan, mutta ei enää ala aina herätessään huutaa samalla sekunnilla ikenet valkeina
-nukkuu öisin 5-8 tunnin pätkiä, tosin viime päivinä pätkät ovat lyhentyneet ja saa nähdä aletaanko pian syödä iltavelliä
-3kk-neuvolassa mitat olivat 56cm ja 5600g (varsin sopusuhtaisen kuuloista, vaikka suhdekäyrä meneekin plussalla!)
-lempilelu on Murren kirpparilöytö Mikki-puhelin! Lelukaaressa roikkuvista vempaimista eniten mieleen taitavat olla äidin vaaleanpunaiset puuhelmet
-kaikinpuolin ihana ja hyväntuulinen poikanen!

Loppuun vielä jatkoa Onnin vauvantarviketestauksille. Tästä se löytyy nukkumasta melkein aina kun silmä välttää...

Onni on oma nimi ja pieni tauko helteestä

Huh hellettä! Miten ihmeessä tuollaisen pienen ihmisen kanssa pitäisi pystyä ulkoilemaan helteellä, kun toinen uiskentelee tukka hiestä märkänä vaunuissa vain pikkiriikkinen body päällään! Lenkit ovat siis olleet hikisiä ja hitaita, kun Onni pysähtyy 50 metrin välein johonkin pusikkoon makaamaan. Me ollaankin sitten vietetty päivät pääosin talon viileämmällä puolella, eli makuuhuoneessa päiväunia ottaen ja leffoja katsellen.

Ja vihdoin, kuumuuden hellitettyä, toimii pää ristiäisraportin verran! Poikanenhan sai siis nimekseen Oiva Ilmari. Ja kaupan päälle tuli vielä ihanat kummit Joonas, Marjut ja Ninni!

Päivä meni kaikin puolin hienosti - sää oli mahtavat ja keittiössä oli apuna Juuso (aina pomminvarma kakuntekijä ja apu). Pappi puhui kauniisti, Toivoonkin viitaten, ja junatkin sattuivat kulkemaan niillä vähemmän kriittisillä hetkillä. Lahjaksi Oiva sai Hakka-lelun, Tintin kuuraketin, vanhan lasten astiaston, vaatteita, pienen sormuksen oman käden mukaan tehdyllä kaiverruksella, antiikkisen taskukellon, Muumi-aterimet, Bamixin, huovutetun Muumi-kassin, rahaa ja ikimetsää.

Herra Hedonistin aamupuuhat (kun kissa on poissa jne.)

Oiva 2kk

Eilen oli sekä Oivan ensimmäinen nimipäivä (Oiva sai maamolta pikkiriikkisen mattopiiskan, Piippis-kummilta kirjeen, jonka mukana tuli heijastin ja Noan Kreikasta keräämä kivi, ja äidiltä ja isiltä soivan ketun), että 2kk-päivä. Kaksi kuukautta? Miten niin? En usko!

Oiva viikon ja 7-8 viikon ikäisenä samoissa 50cm housuissa

Kahden kuukauden ikäisenä (korjattua ikää kolme viikkoa ja yksi päivä):

-Oiva tarkentaa katseen hienosti
-katselee leluja, kuvia, kasvoja, muotoja ja värejä
-yrittää kovasti saada niistä ihanista asioista käsillä kiinni ja välillä jo osuukin (ainakin oikeaan suuntaan)
-pitää erityisesti äp-pakkauksen kirjan auringosta, hymynaamasta, pörisevästä toukkalelusta, uudesta ketusta ja paapu-helistimestä
-syö 3-5 tunnin välein lukuunottamatta aamua, jolloin tankkaa tiheämmin (öisin syö 00-01 ja 03-05 aikaan, aamu alkaa seitsemän ja yhdeksän välillä)
-ärisee, murisee ja käkättää
-on hyväntuulinen ja perustyytyväinen vauva, joka itkee nälkää, masuvaivoja ja väsymystä
-hymyilee hienosti yllämainittujen ihastusten lisäksi joillekin ihmisille, tissille ja omille jutuilleen ja unilleen
-on todennäköisesti n.52cm pitkä ja painaa 4380g
-saa helpostusta mahavaivoihin hieromisesta ja tutista
-alkaa kasvaa ulos viimeisimmistäkin 44-senttisistä vaatteista! yllätys yllätys, mutta silti äiti on haikea
-jaksaa päivittäin seurustella parikin tuntia kerrallaan

 Oiva lähdössä kotiin sairaalasta ja jo tottunut, lähes 2kk ikäinen reissaaja

 
Kaiken kaikkiaan meillä menee hienosti! Välillä ollaan ihan rättejä koko sakki, mutta ketkäpä ei vauvaperheessä välillä olisi. P menee keskiviikosta lähtien päivätöihin normaalien freelance-hommien lisäksi, mikä vähän jännittää. Mutta mehän pärjätään! 

Oiva VVO:lla kahden päivän ikäisenä ja parikuisena

Onneen pakahtumista (ja kahmalokaupalla kuvia)

Pieni ihme, joka sai viime sunnuntaina nimekseen Oiva, syntyi 29. 3. 2011, raskausviikoilla 34+2. Viimeiset kaksi kuukautta raskaudesta vietettiin Naistenklinikalla lapsiveden tihkumisen takia. Kun sairaalaan Jouduin sairaalaan rv27+2, ei kukaan uskaltanut toivoakaan, että päästäisiin vielä seitsemän viikkoa eteenpäin! Herätessään ei koskaan tiennyt päättääkö vauva syntyä tänään tai täytyykö synnytys käynnistää.

Oiva painoi syntyessään 1925g ja oli 43cm pitkä. Pieni herra Hukkapätkä! Kaikkien yllätykseksi keuhkot olivat täysin kypsät ja poika huusi kirkkaalla äänellä heti synnyttyään. Hengitykseen ei tarvittu mitään apuja ja syöminenkin sujui hyvin. Nenämahaletkua käytettiin muutama yö joka toisella syötöllä, että pieni sai nukkua pidempiä pätkiä. Neljäntenä päivänä Oiva pääsi jo vierihoitoon ilman letkuja ja johtoja, vain lämpöpatja (ja parina päivänä sinivalo) oli apuna.

Yhdentoista päivän ikäisenä, bilirubiiniarvojen laskettua ja syntymäpainon ollessa lähes saavutettu,  päästiin kotiin. Se oli yhtä tunnemyrskyä! Meillä oli vihdoin vauva kotona. Sellainen pieni ihminen, jota odotettiin tulevaksi jo vuosi sitten. Ihanaa, jännittävää, välillä pelottavaakin. Mutta ennen kaikkea onnellista. Syötöt olivat kolmeen kiloon saakka kolmen tunnin välein, punnitukset oikeastaan joka päivä ja päivittäin annetaan keskos- ja lisärautatippoja. Lähes samanlaista elämää kuin täysiaikaisenkin vauvan kanssa! Nyt Oiva painaa jo 4,3kg ja taitaa olla 51cm pitkä. Ei mikään hukkapätkä enää!

Nyt meillä on Onni ja onni

Perheen jäsenluvun kasvettua yhdellä, syntyi päätös kirjoittaa ylös pieniä kirjeitä onnesta. Se onni on pääosin arkea, pieniäsuuria iloja, Onnin koiruuksia, lyhyitä yöunia, vauvan tuoksua ja kotihommia. Sitä kaikkein parasta maailmassa.

Täällä kirjoitellaan kuulumisia ja lähetetään terveisiä milloin mistäkin!

- Elisa ja Pietari